Nato-jäsenyyden ensimmäinen vuosi — mitä on muuttunut

Suomen Nato-jäsenyys astui voimaan 4. huhtikuuta 2023, päättäen vuosikymmeniä kestäneen liittoutumattomuuden aikakauden. Päätös syntyi historiallisen nopeasti Venäjän hyökättyä Ukrainaan, ja kansalaisten tuki jäsenyydelle nousi ennätyslukemiin.

Nyt kun ensimmäinen kokonainen vuosi jäsenenä on takana, on aika arvioida, mitä Nato-jäsenyys on konkreettisesti merkinnyt Suomelle.

Puolustusyhteistyö syventynyt nopeasti

Näkyvin muutos on ollut puolustusyhteistyön nopea syventyminen. Suomi on osallistunut Naton yhteisharjoituksiin ennennäkemättömässä laajuudessa, ja liittokunnan joukot ovat harjoitelleet Suomen maaperällä.

Puolustusministeriön mukaan yhteistyö on edennyt jopa odotettua nopeammin. Suomen maantieteellinen asema Naton koillisella sivustalla tekee maasta strategisesti merkittävän kumppanin, ja tämä näkyy suunnittelussa.

DCA-sopimus Yhdysvaltojen kanssa on mahdollistanut amerikkalaisten joukkojen harjoittelun ja kaluston ennakkosijoittamisen Suomeen. Sopimus herätti poliittista keskustelua, mutta eduskunta hyväksyi sen selvin luvuin.

Kustannukset nousevat

Nato-jäsenyys ei ole ilmaista. Suomi on sitoutunut nostamaan puolustusmenot kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä tarkoittaa miljardien eurojen lisäpanostuksia puolustusbudjettiin.

Käytännössä tämä on näkynyt merkittävinä materiaalihankintoina. Hävittäjähankinnan lisäksi on investoitu ilmatorjuntaan, merivoimien kalustoon ja maavoimien liikkuvuuteen. Samalla varusmieskoulutuksen sisältöjä on päivitetty vastaamaan Nato-standardeja.

Puolustusmenojen kasvu on väistämättä pois jostakin muualta, ja tämä on herättänyt keskustelua prioriteettien asettamisesta. Onko kahden prosentin raja riittävä, vai pitäisikö panostaa enemmänkin?

Diplomatian uusi dynamiikka

Nato-jäsenyys on muuttanut Suomen asemaa kansainvälisessä diplomatian kentässä. Suomi ei ole enää välittäjä idän ja lännen välillä, vaan selkeästi läntisen puolustusliittouman jäsen.

Tämä on vaikuttanut erityisesti suhteisiin Venäjään, joka on reagoinut Suomen jäsenyyteen jyrkästi mutta pidättyväisesti. Käytännön tasolla itärajan tilanne on pysynyt jännittyneenä, ja rajanylityspaikat ovat olleet ajoittain suljettuja.

Pohjoismainen yhteistyö on saanut uutta pontta, kun sekä Suomi että Ruotsi ovat nyt Naton jäseniä. Yhteinen puolustussuunnittelu kattaa nyt koko pohjoiskalotinsa, mikä on sotilaallisesti merkittävä muutos.

Kansalaisten suhtautuminen vakaata

Mielipidetutkimusten mukaan suomalaisten tuki Nato-jäsenyydelle on pysynyt vakaana, vaikka alkuinnostus on hieman laantunut. Enemmistö pitää jäsenyyttä oikeana ratkaisuna, mutta kriittisiäkin ääniä kuuluu.

Erityisesti nuorten keskuudessa jäsenyys herättää ristiriitaisia tunteita. Osa kokee turvallisuuden parantuneen, toiset ovat huolissaan jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista ja kustannuksista.

Arkielämässä Nato-jäsenyys ei juurikaan näy tavalliselle kansalaiselle. Varusmiesten koulutus on päivittynyt, ja puolustustahto on pysynyt korkeana, mutta konkreettiset muutokset ovat toistaiseksi rajautuneet pääosin sotilaalliseen yhteistyöhön.

Tulevaisuuden haasteet

Seuraavina vuosina Suomi joutuu tekemään valintoja siitä, millainen Nato-jäsen se haluaa olla. Osallistuuko Suomi aktiivisesti liittokunnan operaatioihin ympäri maailmaa, vai keskittyykö se oman lähialueensa puolustamiseen?

Naton sisäinen dynamiikka vaikuttaa myös Suomeen. Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan puolustukseen on ollut keskustelussa, ja mahdolliset muutokset Atlantin yli ulottuvassa turvatakuussa koskettaisivat myös Suomea.

Jäsenyyden todellinen arvo mitataan kriisitilanteessa, jota kukaan ei toivo. Siihen asti Suomen tehtävä on varmistaa, että puolustuskyky on uskottava ja yhteistyö liittolaisten kanssa sujuvaa.